Rabbit hemorrhagic disease RHD on kalikiviruksen aiheuttama vakava ja hyvin tarttuva sairaus. Virustartuntoja voi esiintyä ympäri vuoden. Virus ei tartu ihmiseen, eikä muihin kotieläimiin. Viruksesta tunnetaan kaksi tyyppiä, klassinen RHD-virus ja uudempi RHD2-virus. Kanien oirekuva voi vaihdella virustyypin mukaan. RHD-virus iskee yleisimmin yli 2kk kuukauden ikäisiin kaneihin, mutta uudempi RHD2-virus tarttuu myös nuorempiin yksilöihin.
Taudin kuva
Tartunnan saaneiden kanien kuolleisuus vaihtelee, mutta on yleensä hyvin suuri. Useimmat kanit kuolevat ilman aikaisempia oireita (perakuuttinen muoto). Akuutissa sairauden muodossa kaneille tulee kuumetta ja ne ovat ruokahaluttomia ja 12-36 tuntia myöhemmin kanit kuolevat. Joillakin kaneilla voi myös tulla verenvuotoa nenästä tai esiintyä neurologisia häiriöitä. Joissakin tapauksissa taudilla on hitaampi muoto (subakuutti muoto) ja kani voi selviytyä muutaman viikon ajan. Näissä kaneissa nähdään usein keltaista värjäytymistä kudoksissa (keltaisuus). Joskus kani näyttää voivan olla vastustuskykyinen virukselle ja selvitä taudista hengissä. Populaatiossa, jossa virusta ei aiemmin ole esiintynyt, suuri osa kaneista voi kuolla. Taudista toipuneet kanit saavat suojan samaa virustyyppiä vastaan.
Taudin määritys ja näytteenotto
Kuolleesta kanista ei voi ulkoisten merkkien perusteella varmistaa RHD-tartuntaa, vaan taudin määritys vaatii raadonavauksen. Tauti aiheuttaa kaneissa tyypilliset patologiset muutokset. Maksan kuolioituminen on huomattavin muutos. Diagnoosi varmistetaan tutkimalla elinnäytteistä viruksen esiintyminen RT-PCR-menetelmällä.
Tarttuvuus
Virus on erittäin tarttuva ja se voi helposti levitä lemmikkikanien ja luonnonvaraisten kanien välillä. Lemmikkikanit ovat samaa lajia kuin villikanit, joten ne ovat myös sairastumisvaarassa epidemian ollessa käynnissä. Metsäjäniksien ja rusakon (Lepus timidus ja L. europaeus) ei ole todettu sairastuvan klassiseen RHD-virukseen, mutta uusi RHD2-tyyppi on sairastuttanut joitain jänislajeja, joten metsäjäniksen ja rusakon ei voida varmuudella sanoa olevan suojassa tartunnalta. Tartunnan leviäminen voi tapahtua eläinten välisen suoran kontaktin aikana, mutta myös epäsuorasti tartunnan saaneen aineen, kuten ulosteiden, veren, syljen ja virtsan kautta. Hyönteiset voivat olla tärkeitä tartunnan levittäjiä, ja monissa maissa taudinpurkaukset liittyvät suoraan hyttysten kausivaihteluihin. Myös kaneja syövät petoeläimet voivat levittää virustam.
Koska viruksella on hyvä selviytymiskyky isäntäeläinten ulkopuolella, se leviää helposti tavaroiden, tuoreen ruohon, heinän, rehun, vaatteiden ja kenkien välityksellä, jotka ovat viruksella saastuneita. Uudessa-Seelannissa on havaittu, että virukseen kuolleen kanin jäännökset ovat edelleen tarttuvia kolmen kuukauden kuluttua.
Taudin aikana sairaat kanit tulisi eristää terveistä. Lisäksi kotona olevat sekä sairaat että terveet kanit on eristettävä mahdollisista muista kaneista. On muistettava, että eläinten lisäksi virusinfektio löytyy myös kengistä, vaatteista, käsineistä ja laitteista, jotka on siksi vaihdettava eri eläinryhmien käyntien välillä.
Kanilan siivous
Tautitapausten jälkeen kanien häkit ja muut kanien ympäristössä olevat asiat on siivottava. RHD kuuluu kalikivirusten ryhmään (Caliciviridae), jotka ovat yleensä sekä erittäin tarttuvia että vastustuskykyisiä. Virusinfektio erittyy kaikkiin kanin eritteisiin. Virukset voivat kestää sekä lämpöä että kylmää.
Häkit ja tavarat pestään ensin pesuaineella (käytä hapettavaa pesuainetta, esim. Klorin) ja sen jälkeen ne desinfioidaan desinfiointiaineella (esim. Virkon S). Kaikki materiaalit, häkit, kulhot, työkalut ja vastaavat on ensin puhdistettava huolellisesti pesuaineella ja vedellä, kunnes kaikki näkyvät lika on kadonnut. Lika (esim. uloste) estää desinfiointiaineen vaikutusta ja puhdistus pesuaineella on siksi erittäin tärkeää. Pesun jälkeen levitetään desinfiointiaine pinnoille ja annetaan vaikuttaa valmistajan suosituksen mukaisesti.
Käytä siivotessa käsineitä, jotka hävitetään myöhemmin. Tekstiilit pestään vähintään +60 asteen pesussa. Maaperä ja ruoho voivat myös olla tarttuvia, eikä häkkejä saa sijoittaa paikkaan, jossa tautitapauksia on aiemmin esiintynyt. Virukset elävät ympäristössä vähintään kolme kuukautta.
Taudin torjunta
Tauti voidaan torjua eristämällä tartunnan saaneet kanit ja käyttämällä aina uusien eläinten karanteenia. Virus on vastustuskykyinen ja voi säilyä pitkään kanilaympäristössä. Siksi taudin jälkeen vaaditaan häkkien, työvälineiden ja muiden esineiden laaja puhdistus. Jopa erittäin hyvällä puhdistuksella virus voi palata. Uusi kani on rokotettava ns. kaksoisrokotteella (sekä RHD: tä että RHD2: ta vastaan) ja sen on täytynyt olla karanteenissa vähintään 14 päivää rokotuksen jälkeen ennen sen tuomista kanilaan. Myös muiden kanien rokottaminen kannattaa ja se olisi mieluiten tehtävä myöhään talvella tai hyvissä ajoin ennen yhteyksiä muihin koti- ja villikaneihin (esimerkiksi näyttelyihin). Suoja virusta vastaan alkaa aikaisintaan seitsemän päivän päästä rokotuksen antamisesta.
Kanien omistajia kehotetaan ottamaan yhteyttä paikalliseen eläinlääkäriin ja keskustelemaan parhaista rokotussuunnitelmista kaneilleen.
Lähteinä käytetty:
Ruokavirasto.fi -Rabbit hemorrhagic disease
SVA.se – Kaningulsot