Jokaisen kani- ja jyrsijäkasvattajan on noudatettava hyvää eläintenpitotapaa ja huolehdittava eläinten hyvinvoinnista. Eläinsuojelulaki ja -asetus viime kädessä määrittelevät myös kasvattajille rajoja eläintenpitoon. Jokainen Suomen kani- ja jyrsijäliiton alayhdistyksen hyväksymä kasvattaja edustaa omaa lajiyhdistystään myös esimerkillisellä eläintenpidolla.
Muistathan että…
Jyrsijän ja kaniinin pitopaikan on oltava sellainen, että eläimellä on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Jyrsijän ja kaniinin pitopaikassa on oltava sopivaa kuiviketta, kuten pihkatonta haketta, heinää, olkea tai muuta vastaavaa pohjamateriaalia. Jyrsijän ja kaniinin pitopaikassa saa olla verkkolattia vain, jos verkko on välittömässä kosketuksessa kiinteän pohjan kanssa. Pitopaikassa eläimillä on oltava mahdollisuus piiloutua.
Jyrsijällä ja kaniinilla on oltava käytettävissään asianmukainen pesälaatikko, koppi, onkalo tai muu vastaava pesätila.
Gerbiilin pitopaikassa on oltava putkia, käytäviä tai kanavia taikka muita vastaavia rakenteita tai mahdollisuus kaivaa käytäviä maahan. Gerbiilin, sinsillan ja degun pitopaikassa on tarvittaessa oltava mahdollisuus kylpeä hiekassa tai muussa vastaavassa materiaalissa. Sinsillan ja degun pitopaikassa on oltava riittävästi hyllyjä tai muita vastaavia rakenteita, joilla eläimet voivat oleskella muiden eläinten niitä häiritsemättä.
Jyrsijän ja kaniinin saatavilla on oltava hampaita kuluttavaa, jyrsittävää ruokaa tai muuta jyrsimiseen sopivaa materiaalia. Kaniinin, marsun, sinsillan ja degun saatavilla on jatkuvasti oltava sopivaa korsirehua.
Jyrsijän ja kaniinin pitopaikan vähimmäiskoko on esitetty valtioneuvoston asetuksessa koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta.
Jutun lähteenä käytetty: https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-hyvinvointi/elainsuojelu-pitopaikoissa/harrastus–ja-lemmikkielaimet/jyrsijat-ja-kaniinit/
